Wapore Bad Luck Charm

Mietin Luken ottamista todella pitkään. Vanhemmat olivat todella menestyneitä ja suku suhteellisen harvinainen, joten en voinut vastaustaa kiusausta. Kun lähdin kennelapulaiseni kanssa katsomaan pentuja Waporeen, heti oven avattuani jalkoihini ryntäsi pieni, blue merle-värinen urospentu, joka pomppi vasten jalkojani ja nuuhki laukkuani innoissan. Se oli Luke. Vermil kertoi kysellessäni pojasta lisää, että melkein heti kun oli päässyt jaloilleen, Luke oli ruvennut vimmaamaan muiden pentujen kanssa. Hän kuvaili sitä pentueen ehdottomasti vilkkaimmaksi pennuksi.

No, niin siinä sitten kävi, että Waporesta mukaani lähti Luke. Lentomatka takaisin koti-Saksaan sujui hyvin, vielä kahdeksanviikkoinen Luke matkusti kanssamme matkustamossa omassa kuljetuskopassaan. Suurimman osan ajasta Luke torkkui. Lentokentälläkään Luke ei osoittanut minkäänlaista pelkoa suurta ihmismäärää kohtaan, kolisteli vaan kopassaan niin, että se meinasi tippua kädestä maahan. Parin tunnin automatka Madgeburgiin sujui myöskin mukavasti.

Kun päästiin kennelille, Neppu, Kira, Joke ja Fenna olivat heti vastassa. Ne tarkkailivat Lukea ensin vähän kauempaa, antaen sille järkevästi hiukan aikaa tutustua ympäristöönsä. Luke kiersi nopeasti koko talon ympäri, ja viipotti sitten olohuoneen sohvapöydän alle karvamatolle, ja jäi siihen nukkumaan. Silloin vasta tytöt ja Joke uskalsivat mennä lähempää tarkastelemaan uutta tulokasta. Ne seisosivat pöydän ympärillä melkein ringissä, ja nuuskivat nukkuvaa Lukea. Kyllä minua ja Juliannaa (kennelapulaista) siinä alkoi naurattamaan, kun katselimme koirien erikoista tutustumisleikkiä. Eikä Lukekaan nukkunut kuin vartin, ja heräsi sitten. Koirat jo silloin telmivät keskenään kuin vanhat tutut. Pentuaikoina Luke oli energinen, ja temmelsi aina tilaisuuden tullen.

Nyt hieman vanhettuaan Luke itseasiassa ei ole luonteeltaan muuttunut paljoakaan. Ehkä rauhallisuutta on tullut lisää, mutta muuten Luke on aika samanlainen kuin pentuaikoinaankin; vauhdikas, mutta rauhallinen, tykkää nukkua ja leikkisä. Luke tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, se ei paljoakaan arastele. Ihmisiä kohtaan poika on välillä vähän varautunut, riippuu hiukan ihmisestäkin. Lapsista Luke pitää, ja osaa rauhallisesti olla pienienkin lasten seurassa ja leikkiä niiden kanssa.

Ahkeruutta Lukesta löytyy. Se tykkää erityisesti paimennuksesta, kuten collien kuuluukin. Vietti on Lukella todella voimakas. Lastenkin paimennus sujuu melkein yhtä hyvin kuin lampaiden. Kisoissa Luke on muutenkin rauhallinen, eikä hauku muita koiria. Colliekavereita täytyy tietysti aina mennä hiukan nuuskimaan.

Luke kiintyy helposti kennelin muihin koiriin ja omistajaansa. Se on hyvin samanlainen siinä asiassa kuin Kira-tyttö; Luke saattaa seurata minua ympäri taloa. Kiraan, Jokeen ja Neppuun Luke on myös hyvin kiintynyt. Sekin on hauska näky, kun ensiksi pihalla ohitse viilettää kolme bordercollieta pää kolmantena jalkana, ja sitten perässä yksi pehkouros, melkein yhtä kovaa. Aivan kuin ne pitäisivät keskenään juoksukilpailuja. Luke myöskin tottelee tosi hyvin, eikä jää sättäämään mitään ennen tottelemista. Peruskäskyt ovat painuneet jo hyvin Luken päähän, ja uusia opetellaan koko ajan.

Eli, kokonaisuudessaan Luke on villi, mutta rauhallinen. Melkein kuin monta eriluonteista koiraa samassa paketissa.

Luken isä on Loquent Back To Basics "Besi". Besi on komea blue merle-värinen, monen maan muotovalionarvoja saavuttanut uros. Besi on saavuttanut myöskin käyttö- ja paimennusvalion arvot. Besin isä, Luken isoisä, on White Horse's Eduardo. Tämä uros on menestynyt niin käytössä kuin näytössäkin. Besin emä taas, Waterfall's Demutre of Heart, on enemmänkin käyttöpuolen koiria. Narttu on voittanut rotumestaruuksia, ja kisannut käyttövalioksi jäjessä.

WolfTame's How Can Se Be The Queen, Frida, on kaunis tricolour-narttu. Frida on kahdeksan maan muotovalio, sekä on saavuttanut agility-, paimennus- ja koiratanssivalionarvot. Se on hurmannut luonteellaan niin aikuisia kuin lapsiakin. Fridan emä taas on jo edesmennyt WolfTame's BlackShadow. Shadow oli menestynyt käyttölajeissa. Se oli saavuttanut neljän käyttölajin valionarvot. Fridan isä on Kvinnotjusare, myöskin pääasiassa käyttöpuolella menestynyt koira.

07.04.2009, Pilvi, EH: "Mustat merkit takaosassa melko laajoja, muuten hyvä väritys. Saisi olla ryhdikkäämpi. Raajaluusto saisi olla vahvempi. Melko hyvä eturinta, ok rintakehä, hyvä pää jossa ok korvat, mittasuhteet ja kuono. Niukasti kulmautunut polvista. Kuitenkin erittäin hyvän tyyppinen, rodunmukainen uros."

webdesing © Nath - tekstit © Ciel - Älä kopioi mitään.